Olen niin vitun kyllästyny olemaan yksin!
En tiedä millainen seurustelukumppani olisin ku on uus työpaikka ja on koira ja rotat ja ehkä muutama kaverikin, joita haluan tavata, mutta vittu ku olen niin yksin vaikka ois kymmenen ihmistä ympärillä. Kaikki on varattuja tai niillä on joku kiikarissa tai ne on niitä joita on tullu jo pantua eikä hommasta tullu mitään... Haluaisin vaan jonkun jonka kainaloon saa mennä vaikka ei olis meikkiä tai vaikka olis RumaTyhmäLihava-päivä(no varsinkin silloin) ja joka jaksais väittää mua söpöksi ja fiksuksi silloinkin kun nukun pommiin ja myöhästyn töistä tai herään saatanallisen ryyppäämisen jälkeen puoliksi sänkyni alta pää haisevassa pyykkikasassa joka luonnollisestikin on keskellä lattiaa.

Oon kyllä tehny niis uskomattoman typeriä asioita viime aikoina, että terve, kiitoos ja hei. Laitoin palkanlaskentaan väärän verolapun ja nyt mulle on tulossa ekassa palkassa viidensadan euron sijaan kaksisataa euroa. Saatana! Seittemän päivän perse ruvella raatamisesta kaksataa euroa! Sopii toivoa että saan joskus sitte palautuksina sen... Ja onneks sillä ei tarvii pärjätä kun puoleenväliin ens kuuta, ei sillä ettei sekin ois tarpeeks pitkä aika, mutta eipähän oo koko kuukautta.
Voi kun sais olla tuolla Myllyn Parhaalla (/Adeccolla) töissä niin kauan että vois haistattaa sossulla pitkät paskat. Niitten mielestä mä oon aina ollu vitun rikas, syistä joita en jaksa nyt alkaa selittää.

Molemmat lukijani, jotka olen pakottanut lukemaan paiskaamalla linkin meseen, huomaattehan vuorokaudenajan? Olen vitun väsynyt, mutta en osaa mennä nukkumaan koska olin illalla yläkerran naapurin luona ottamassa ihan pikkuisen viinaa. EI, lopeta se hihitys, perkele, oikeasti join vain pari paukkua ja lähdin kotiin! Mutta kun oon tehny koko viikon yövuoroa ja nukkunut perjantai- ja lauantaipäivät kuin mätä lahna sängyssä niin eihän se uni tule. Olin jo sängyssä lukemassa Lemmy Kilmisterin omaelämänkertaa mutta sitten tuli mieleen että onkohan kukaan kommentoinut mun runoja rakkausrunot.fi-sivustolla. (nimim. on borderline, kiville joita kiinnostaa) Ei ollut. Sieltä löysin yhden kauan sitten kirjoittamani ja unohtamani runon joka yllätäen vaikuttaa taas ajankohtaiselta. Koska olen öisin ja väsyneenä aina sitä mieltä että oikeastaan osaan kirjoittaa, paiskaan pari runoa nyt tähän:


Pimeää

Kaamos taitaa olla veressäni
niin kuin solu joka kuuluu sinne
se on osa minua
sisäinen pimeys
ei kai se koskaan lähde
ennen kuin vereni vuotaa

Masennus

Se on ääni päässä
joka sanoo: "Sä et ole mitään!"
Se on karvainen, kylmä käsi
kurkun ymparillä
se saa sut haluamaan
että maailma pysähtyis
koska tunnet jääneesi pois kyydistä
tai haluat epätoivoisesti pois
mutta haluat tai et, oot siellä!
turru tai kuole

on nyky-yhteiskunnan sanoma

Se käskee olemaan Normaali
Vaikka normien määrittäjät ovat yleensä
hulluimpia meistä kaikista


Näihin tunnelmiin, menen nukkumaan ja katson mihin aikaan vuorokaudesta tulee herättyä.

Ehkä käyn vielä tupakalla.....