Olen niin vitun kyllästyny olemaan yksin!
En tiedä millainen seurustelukumppani olisin ku on uus työpaikka ja on koira ja rotat ja ehkä muutama kaverikin, joita haluan tavata, mutta vittu ku olen niin yksin vaikka ois kymmenen ihmistä ympärillä. Kaikki on varattuja tai niillä on joku kiikarissa tai ne on niitä joita on tullu jo pantua eikä hommasta tullu mitään... Haluaisin vaan jonkun jonka kainaloon saa mennä vaikka ei olis meikkiä tai vaikka olis RumaTyhmäLihava-päivä(no varsinkin silloin) ja joka jaksais väittää mua söpöksi ja fiksuksi silloinkin kun nukun pommiin ja myöhästyn töistä tai herään saatanallisen ryyppäämisen jälkeen puoliksi sänkyni alta pää haisevassa pyykkikasassa joka luonnollisestikin on keskellä lattiaa.

Oon kyllä tehny niis uskomattoman typeriä asioita viime aikoina, että terve, kiitoos ja hei. Laitoin palkanlaskentaan väärän verolapun ja nyt mulle on tulossa ekassa palkassa viidensadan euron sijaan kaksisataa euroa. Saatana! Seittemän päivän perse ruvella raatamisesta kaksataa euroa! Sopii toivoa että saan joskus sitte palautuksina sen... Ja onneks sillä ei tarvii pärjätä kun puoleenväliin ens kuuta, ei sillä ettei sekin ois tarpeeks pitkä aika, mutta eipähän oo koko kuukautta.
Voi kun sais olla tuolla Myllyn Parhaalla (/Adeccolla) töissä niin kauan että vois haistattaa sossulla pitkät paskat. Niitten mielestä mä oon aina ollu vitun rikas, syistä joita en jaksa nyt alkaa selittää.

Molemmat lukijani, jotka olen pakottanut lukemaan paiskaamalla linkin meseen, huomaattehan vuorokaudenajan? Olen vitun väsynyt, mutta en osaa mennä nukkumaan koska olin illalla yläkerran naapurin luona ottamassa ihan pikkuisen viinaa. EI, lopeta se hihitys, perkele, oikeasti join vain pari paukkua ja lähdin kotiin! Mutta kun oon tehny koko viikon yövuoroa ja nukkunut perjantai- ja lauantaipäivät kuin mätä lahna sängyssä niin eihän se uni tule. Olin jo sängyssä lukemassa Lemmy Kilmisterin omaelämänkertaa mutta sitten tuli mieleen että onkohan kukaan kommentoinut mun runoja rakkausrunot.fi-sivustolla. (nimim. on borderline, kiville joita kiinnostaa) Ei ollut. Sieltä löysin yhden kauan sitten kirjoittamani ja unohtamani runon joka yllätäen vaikuttaa taas ajankohtaiselta. Koska olen öisin ja väsyneenä aina sitä mieltä että oikeastaan osaan kirjoittaa, paiskaan pari runoa nyt tähän:

Pimeää

Masennus

Näihin tunnelmiin, menen nukkumaan ja katson mihin aikaan vuorokaudesta tulee herättyä.

Ehkä käyn vielä tupakalla.....

Halusin vain sanoa, että oon aika paskana.

Haluan vaan purkaa pahaa oloa. En tiedä lukeeko tätä kukaan enkä oikeastaan välitä.

Tää olotila on ollu jo muutaman viikon. En tiedä missä vaiheessa jutut alko mennä päin helvettiä mutta nyt mennään jo aika kovaa. Mieliala on ihan sanoinkuvaamattoman paska. Ahdistaa ja masentaa, on ihan helvetin yksinäinen olo. Koira tulee hoidettua, ei ehkä niin hyvin kun vois, mutta millekkään muulle ei riitä energiaa. Ei oo ketään kelle puhuisin, kun kaikki tuntuu olevan jossain muualla tekemässä jotain hauskaa jonkun kanssa. Tuntuu ku mut ois jätetty yksin, ku mä oisin kavereille sellanen jonka kans voi hengata jos ei keksi parempaakaan tekemistä. Ja yleensä keksii. No enhän mä mitään ihanaa seuraa ole tietenkään ku vaan valitan että on paska olo. Mutta ku ON paska olo. Mitä siihen voi sanoa? No ei mitään. Ei tarvii. Vois vaan vaikka halata. Se auttaa paljon enemmän ku vanha "ota ittees niskasta kiinni, nainen!" Tai kyllä kaikki järjestyy-lässytykset...

Oon aatellu pikkuhiljaa että menis lääkäriin. Pitäis kysyä että voisko Efexorin annostusta lisätä tai tehä jotain muuta mikä vois vahingossa auttaa mut tästä helvetistä. Mutta sitä ei kiinnosta muu ku se, miten mun laihdutuskuuri etenee. No eihän se saatana etene, ku yhtenä päivänä ei jaksa syödä mitään ku nukkuu vaan tai ei vaan maistu, tai sitte ostaa kaikkea paskaa, sipsejä jne. ja mättää niitä viimesillä rahoillaan menemään kunnes tulee huono olo.

Eilen tuli itku, ku kuuntelin Disturbedin Darkness-biisiä. Tai ei kunnon itku, mutta tippa silmään. On tullu kyllä muutenkin ihan syystä tai toisesta. Kerran alko itkettää ku katoin pankkitilille. 0,62€ oli saldo ja kuukausi puolivälissä. Vittu. Saatanan Kela, saatanan sossu, ja saatanan työkkäri. En mitään muuta toivo ku kunnon työpaikkaa josta saa kunnon palkkaa ettei tarttis pelleillä joka vitun kuukausi noitten em. instanssien kanssa. Mutta millä mä voin kuvitella että pystysin tekemään töitä tässä kunnossa? En pystyis. En millään. Haluan vaan nukkua, nukkua, ja nukkua.

Välillä mietin et pitäis antaa kaikki elukat pois, siis rotat ja koira, koska niitten ois niin paljon parempi olla jonkun muun luona. Mut ei hitto, onhan se nähty, et jos mulla ei oo mitään eläintä nii oon kahden viikon sisään itsetuhonen. Ja sitä en halua. Ainakaan vielä.

Sain sentään tänään siivottua lattian, siis "Nitan alueelta" mihin se silppuaa lehdet ja pissaa. Ja sain tiskattua koko vuoren, lukuunottamatta veitsiä ja haarukoita ja muita saatanan ärsyttäviä tilpehöörejä. Voi jeesus että mä vihaan tiskaamista. Olin jopa hetken aikaa tyytyväinen kun olin tehny noi jutut, mutta sitte tajusin että ei kukaan mua niistä kehu. Nehän on normaalille ihmiselle normaaleja juttuja. Mutta tämmöselle onnettomalle, jolle on helvetillinen suoritus nousta sängystä, oli vrk-aika mikä tahansa, se on aika iso juttu. Tosin jos vertaa siihen mitä kaikkea täällä pitäis vielä tehdä, toi ei ollu mitään. Joten huomenna voi taas olla aikaansaamatta eri juttuja ku tänään. Pirteetä.

Ei tääkään tunnu toistaiseks auttavan. Kirjottaminen. En uskalla mennä nukkumaan, koska oon nähny viikon verran ihan käsittämättömän kamalia unia. Useimmat oon unohtanu iltaan mennessä, mutta kahden yön takainen on jääny mieleen. Siinä mulla oli ensin "jotain juttua" jonkun miehen kanssa ja sitte seuraavassa hetkessä se hakkas mua ja ampu mua aseella päähän. Muistan sen pelon vieläkin. Ja sillon aamuyöstä ku heräsin siihen uneen, olin kyllä aika vitun palasina. Se uni ei ees loppunu siihe ampumiseen vaan mä tunsin kuinka se luoti eteni mun pään sisällä ja sit vaihtu ikään ku elokuvissa seuraavaan kohtaukseen, jossa se sama mies johon olin luottanu ja ollu ihastunu, viilsi mua puukolla ja potki ja löi. Siinäkin unessa oli paljon yksityiskohtia, kuten mun unissa yleensä, mutta oon armollisesti unohtanu niitä jo. Sitä seuraavana iltana otin tenoxin, unilääkkeen, ja nukuinkin koko yön pitkälle aamupäivään heräämättä. Mutta ihan kauhuissani olin silti ku heräsin. Ne painajaiset kuitenki unohtu mielestä aika nopeesti. Viime yönä unet oli vaan todella, todella kieroutuneita ja sairaita, ei niinkään pelotttavia. Mitähän tää yö tuo tullessaan, kello on nyt 1:53.

Vois vaikka mennä kattomaan.

Hmm, sainpas vähän fiilistä tiivistettyä sanoiksi asti, vaikkakin vähän yksipuolisesti...

tunnen sen
kuinka mieli kurkottaa toista kohti
avutuu pikkuhiljaa kuin kevään ensimmäiset lehdet
se on niin kaunista
mutta sen voima pelottaa

sielut kietoutuvat toisiinsa kuin kevään tulvavedet
purkautuvat myrskyten vanhoista uomistaan
muodostavat uusia reittejä
uusia tapoja nähdä maailmamme
jossa asumme
yhdessä tai erikseen