Hmm, sainpas vähän fiilistä tiivistettyä sanoiksi asti, vaikkakin vähän yksipuolisesti...

tunnen sen
kuinka mieli kurkottaa toista kohti
avutuu pikkuhiljaa kuin kevään ensimmäiset lehdet
se on niin kaunista
mutta sen voima pelottaa

sielut kietoutuvat toisiinsa kuin kevään tulvavedet
purkautuvat myrskyten vanhoista uomistaan
muodostavat uusia reittejä
uusia tapoja nähdä maailmamme
jossa asumme
yhdessä tai erikseen