Ei ois tietenkän kannattanu nukkua koko kulunutta päivää ku mätä lahna. Ois voinu saada unta. Ois ollu eilen Nuppiin aika- tai siis tänään- äh, saatana. No mutta ei se mitään, ei mulla oo mitään suunnitelmia yhtään sen enempää ku viime kerrallakaan. Itse asiassa vähemmän. Nyt tuntuu että on mieli niin maassa ettei oo hetkeen ollukkaan. Saikku ois jees, muttaku sitte ei tuu rahaa :(  Saakeli kun voi taas ihminen tehdä asiansa vaikeiks jonku pikkupojan takia. Ups, en sitten sanonu tota.

Voiko psyykkisen pahoinvoinnin takia tulla fyysistä pahoinvointia? Mulla on pakki ihan sekasin ollu suunnilleen yhtä kauan ku pääkoppakin.
Haluaisin vaan kieltäytyä välittämästä mistään mitään ja kömpiä nukkumaan. Herättäkää, kun koivunlehdet puhkeaa.

Halaukset on älyttömän kivoja. Semmoset pitkät ja läheiset, jopa intiimit. Ne on niin rauhottavia. Niistä tulee hyvä olo. Siis semmosista hyvistä, joissa molemmilla on hyvä olla. Eikä oo kiire mihinkään. Se voi olla kavereiden välinen, ystävyyshali tai se voi olla sellanen varovainen ensikosketus toiseen ihmiseen, josta tulee sähkölataus kahden ihmisen välille eikä halua päästää irti. Haluaa jäädä siihen lämpöön ja humalluttavaan läheisyyden tunteeseen joka on niin lohduttava.
Ihmisten ei pitäis olla niin helvetin kylmiä toisilleen.


Halailkaa enemmän!