Halusin vain sanoa, että oon aika paskana.

Haluan vaan purkaa pahaa oloa. En tiedä lukeeko tätä kukaan enkä oikeastaan välitä.

Tää olotila on ollu jo muutaman viikon. En tiedä missä vaiheessa jutut alko mennä päin helvettiä mutta nyt mennään jo aika kovaa. Mieliala on ihan sanoinkuvaamattoman paska. Ahdistaa ja masentaa, on ihan helvetin yksinäinen olo. Koira tulee hoidettua, ei ehkä niin hyvin kun vois, mutta millekkään muulle ei riitä energiaa. Ei oo ketään kelle puhuisin, kun kaikki tuntuu olevan jossain muualla tekemässä jotain hauskaa jonkun kanssa. Tuntuu ku mut ois jätetty yksin, ku mä oisin kavereille sellanen jonka kans voi hengata jos ei keksi parempaakaan tekemistä. Ja yleensä keksii. No enhän mä mitään ihanaa seuraa ole tietenkään ku vaan valitan että on paska olo. Mutta ku ON paska olo. Mitä siihen voi sanoa? No ei mitään. Ei tarvii. Vois vaan vaikka halata. Se auttaa paljon enemmän ku vanha "ota ittees niskasta kiinni, nainen!" Tai kyllä kaikki järjestyy-lässytykset...

Oon aatellu pikkuhiljaa että menis lääkäriin. Pitäis kysyä että voisko Efexorin annostusta lisätä tai tehä jotain muuta mikä vois vahingossa auttaa mut tästä helvetistä. Mutta sitä ei kiinnosta muu ku se, miten mun laihdutuskuuri etenee. No eihän se saatana etene, ku yhtenä päivänä ei jaksa syödä mitään ku nukkuu vaan tai ei vaan maistu, tai sitte ostaa kaikkea paskaa, sipsejä jne. ja mättää niitä viimesillä rahoillaan menemään kunnes tulee huono olo.

Eilen tuli itku, ku kuuntelin Disturbedin Darkness-biisiä. Tai ei kunnon itku, mutta tippa silmään. On tullu kyllä muutenkin ihan syystä tai toisesta. Kerran alko itkettää ku katoin pankkitilille. 0,62€ oli saldo ja kuukausi puolivälissä. Vittu. Saatanan Kela, saatanan sossu, ja saatanan työkkäri. En mitään muuta toivo ku kunnon työpaikkaa josta saa kunnon palkkaa ettei tarttis pelleillä joka vitun kuukausi noitten em. instanssien kanssa. Mutta millä mä voin kuvitella että pystysin tekemään töitä tässä kunnossa? En pystyis. En millään. Haluan vaan nukkua, nukkua, ja nukkua.

Välillä mietin et pitäis antaa kaikki elukat pois, siis rotat ja koira, koska niitten ois niin paljon parempi olla jonkun muun luona. Mut ei hitto, onhan se nähty, et jos mulla ei oo mitään eläintä nii oon kahden viikon sisään itsetuhonen. Ja sitä en halua. Ainakaan vielä.

Sain sentään tänään siivottua lattian, siis "Nitan alueelta" mihin se silppuaa lehdet ja pissaa. Ja sain tiskattua koko vuoren, lukuunottamatta veitsiä ja haarukoita ja muita saatanan ärsyttäviä tilpehöörejä. Voi jeesus että mä vihaan tiskaamista. Olin jopa hetken aikaa tyytyväinen kun olin tehny noi jutut, mutta sitte tajusin että ei kukaan mua niistä kehu. Nehän on normaalille ihmiselle normaaleja juttuja. Mutta tämmöselle onnettomalle, jolle on helvetillinen suoritus nousta sängystä, oli vrk-aika mikä tahansa, se on aika iso juttu. Tosin jos vertaa siihen mitä kaikkea täällä pitäis vielä tehdä, toi ei ollu mitään. Joten huomenna voi taas olla aikaansaamatta eri juttuja ku tänään. Pirteetä.

Ei tääkään tunnu toistaiseks auttavan. Kirjottaminen. En uskalla mennä nukkumaan, koska oon nähny viikon verran ihan käsittämättömän kamalia unia. Useimmat oon unohtanu iltaan mennessä, mutta kahden yön takainen on jääny mieleen. Siinä mulla oli ensin "jotain juttua" jonkun miehen kanssa ja sitte seuraavassa hetkessä se hakkas mua ja ampu mua aseella päähän. Muistan sen pelon vieläkin. Ja sillon aamuyöstä ku heräsin siihen uneen, olin kyllä aika vitun palasina. Se uni ei ees loppunu siihe ampumiseen vaan mä tunsin kuinka se luoti eteni mun pään sisällä ja sit vaihtu ikään ku elokuvissa seuraavaan kohtaukseen, jossa se sama mies johon olin luottanu ja ollu ihastunu, viilsi mua puukolla ja potki ja löi. Siinäkin unessa oli paljon yksityiskohtia, kuten mun unissa yleensä, mutta oon armollisesti unohtanu niitä jo. Sitä seuraavana iltana otin tenoxin, unilääkkeen, ja nukuinkin koko yön pitkälle aamupäivään heräämättä. Mutta ihan kauhuissani olin silti ku heräsin. Ne painajaiset kuitenki unohtu mielestä aika nopeesti. Viime yönä unet oli vaan todella, todella kieroutuneita ja sairaita, ei niinkään pelotttavia. Mitähän tää yö tuo tullessaan, kello on nyt 1:53.

Vois vaikka mennä kattomaan.