En saanu unta ku on maha kipee.... Ja paska jauhaa itseään päässä entistä tuttua rataansa, maustettuna ahdistuksella ja ihastuksella jos toisellakin.. Näin ahdistavaa unta iltapäiväunilla (ja sitten se ihmettelee kun ei uni tule) ja siitä asti on ollu ihan skitso olo...
Ne ihastukset/ihastus mistä avauduin edellisissä kirjotuksissa on pikkuhiljaa kuollu omaan mahdottomuuteensa ja yhden "uhrin" kanssa ollaan kavereita, ja helvetin paljon parempi niin. Ne pari muuta ei varmaan edelleenkään tiedä että mä oon olemassa =D
On tullu kelattua viime aikoina omaa tunne-elämää. En tiedä onko se masennuksen oire vai luonteenpiirre, mutta mä oon ollu todella voimakkaasti tunteva ihminen niin kauan kun muistan. (En kestä yhtään semmosia Ihan Sama-ihmisiä.) Se aiheuttaa joskus ongelmia, niinkun nyt päällimmäisenä sen että en osaa ihastua sillee vähän. Tai sopivasti. En oo koskaan osannu. Se on aina menoa, pää edellä, kaasu pohjassa. Ja yleensä metsään. Tavalla tai toisella. Vitun turhauttavaa. Ja ahdistavaa. Ja ennen kaikkea ärsyttävää. Joskus ku masennus oli kaikkein pahimmillaan ja päivät meni kuoleman suunnitteluun ja odotteluun, muistan etten ollu ihastunu keneenkään. En pitäny tai välittäny kenestäkään pätkääkään, vähiten itestäni. Joskus toivoo että sais vähän takasin sitä tasapaksua olotilaa.
No, tiedetään, paremmassa kunnossa mä nyt oon mutta joku kultainen keskitie ois helvetin kiva. Ehkä toi uus masennuslääke (Efexor) auttaa pikkuhiljaa vaikkei nyt kuukauden popsimisen jälkeen näykkään mitään merkittävää parannusta. Toisaalta, ei kyllä sitä pahennustakaan, joten pelätyt sivuoireet tais jättää mun vainoamisen väliin. Ehkä vielä joskus haluan jopa seksiä =D Kävin tänään psykiatrisen sairaanhoitajani luona ja se neuvo nostamaan nyt lääkkeen annoksen 75:sta 150:aan, joka on kuulemma ihan normi annos. Oon kuullu että jengillä on efen annos yli kolmeasataa, joten ei toi mua vielä huolestuta. Toivon vaan että ne sivuoireet kans pysyy poissa.
Musta on tosi turhauttavaa että 6-7 vuoden sairastamisen jälkeen mä huomaan itessäni niin umpiklassisia masennuksen oireita kuin olla voi; kummalliset pahoinvoinnit, säryt, ja kolotukset, aikaansaamattomuus, huonouden tunne, ahdistus, kyvyttömyys huolehtia pakollisista asioista kuten laskut, pommiin nukkuminen (siis lähes joka aamu), unettomuus, painajaiset ja kaikkein pahimpana jatkuva, kaiken seittiinsä peittävä Väsymys.
Väymys on vituttava tosiasia josta ei tunnu pääsevän eroon edes viinalla. Se on aina jossain vaanimassa vaikka ois kuinka kivaa. Tulipas muuten aika lista noita oireita! En oo koskaan ennen listannu niitä tollai. Noi kaikki siis toisaalta koko sairastamisen, mutta myös viimeisen kahden viikon ajalta. Pois on jääny vaan itsetuhoisuus, mutta sen tilalle on tullu paniikki/ahdistuskohtaukset. En oikein tiedä mitä ne on. Tai onko ne edes mitään oikeita kohtauksia, oonhan mä sellasiakin seurannu vierestä eikä mun oo niin pahoja. Toisaalta ne Jennin on paniikki- ja mun ehkä enemmän ahdistuskohtauksia. Jollanen taitaa nytkin olla, ja yritän ns. kirjottaa sitä ulos. Hirveetä tajunnanvirtaa vaan nettiin, ehkä poistan sen huomenna tai ehkä en. Mun blogi, jos ette jaksa lukea niin pussatkaa mun persettä. Mutta älkää tehkö fritsuja.
Perkele, mun maha on vieläkin kipee ja oon kirjottanu tätä paskaa jo melkein tunnin. Vittu olis pitäny suosiolla heittää se kana roskiin joka tein viime perjantaina, otin mukaan miittiin Tampereelle, pidin siellä jääkaapissa, ja toin pässinä kotiin ku kukaan ei syöny. Jos ois ollu vähänkin järkee päässä niin oisin pistäny ne pakkaseen ennen ku lähin vaikka ne olikin lämpimiä vielä.... No, siinä näätte. Yks masennusoire näyttää olevan myös tyhmyys. Ai ei? *huoh* tiesin.
Mikä pakkomielle noilla rotilla, varsinkin Naksulla, on nukkua jossain häkin nurkassa niin että pää on siellä ihan nurkassa? Ihan ku sillä ei ois muutenki kolmiomainen pää. Nyt se rötvää tuolla ylätasanteella ja naksuttelee silmät pullollaan. Kai se on tyytyväinen ku Sätkyllä on taas pari uutta naarmua ja koko illan on ajanu Eddietä takaa. Paskiainen. Onneks Eddie on sille liian nopea ja Sätky melkein yhtä iso. Vois kirjottaa niitten sielunelämästä joskus oman entryn =D
Mjoo jos vaikka nukkumaan yrittäis.... taas....
Kommentit